Disco Ensemble itketti ja hurmasi Tavastian jäähyväiskeikoillaan

Suomalainen vuonna 1996 perustettu alternative rock-yhtye Disco Ensemble ilmoitti aiemmin tämän vuoden tammikuussa lopettavansa bändinsä toiminnan. Tämä herätti itsessäni henkilökohtaisesti pitkäaikaisena fanina paljon tunteita, mutta onneksi luvassa olisi vielä pitkä kesä ja jäähyväiskiertue. Tuolloin talvella julkaistiin Tavastialla järjestettäväksi vain kaksi jäähyväiskeikkaa, mutta erittäin suuren kysynnän vuoksi keikkoja lisäiltiin aina muutama kerrallaan, ja loppujen lopuksi näitä iltoja järjestetään yhdeksän ajalla 30.11-8.12.2018. Pääsin itse kolmannelle jäähyväiskeikalle sunnuntaina 2.12., joka oli ainoa ei loppuunmyynyt ilta kaikista yhdeksästä. Määrä kuulostaa hurjalta, enkä ole tainnut koskaan kuulla kenenkään muun suomalaisen bändin tekevän vastaavaa rupeamaa samalla lavalla peräkkäisinä iltoina. Vaatii varmasti hyvää kuntoa jaksaa esiintyä noin monta iltaa putkeen.

Vaikka ilta ei ollut myynyt loppuun oli väkeä silti kuitenkin paljon. Tavastia on yksi lempi keikkapaikoistani, enkä olisi voinut parempaa paikkaa keksiä näille keikoille. Olin päättänyt aiemmin, että jäisin flunssani takia johonkin vähän sivumpaan katsomaan, mutta en voinut vastustaa kiusausta mennä keskelle yleisön sekaan kokemaan bändiä viimeistä kertaa. Olisin katunut sitä myöhemmin. Muistelin bändiä odotellessani, että olenkin nähnyt heidät ensimmäisen kerran livenä vuonna 2008, ja muistaakseni Provinssirockissa. On ollut hienoa kasvaa Disco Ensemblen musiikin mukana teinistä aikuiseksi ja seurata heidän kehitystään. Olin varma, että illasta tulisi tunteikas.

Bändin astellessa lavalle soi intro, mutta heti perään seurasi räjähdysmäisesti yhtyeen pinnalle pompsauttaneen First Aid Kit -albumin yksi hiteistä Drop Dead, Casanova. Yleisö oli tässä vaiheessa jo hyvin fiiliksessä mukana. Seuraavana settilistassa oli tarjolla Magic Recoveries -kappale samannimiseltä albumilta, joka jo tässä vaiheessa iltaa sai yleisön kehittämään moshpitin yleisön keskelle ja pakkautumaan tiiviimmin lavan eteen. Yhtye tarjoili hittiä hitin perään niin vanhemmilta kuin uusimmaltakin Afterlife-julkaisulta. Illan aikana ennen encorea kuultuja hittejä olivat mm. Bad Luck Charm, Black Euro, Headphones ja White Flag For Peace.

Välispiikkejä solisti Miikka Koivisto piti vain muutaman ja niissä kiitettiin bändin henkilökuntaa. He ovat kyllä kiitoksensa ansainneet. Monelta jää huomiotta miten iso rooli esimerkiksi valoteknikolla on onnistuneen lavashow’n toteutuksessa. Pitkäaikaisena fanina mieltäni lämmitti, että ennen encorea kuultiin myös yhtyeen ensimmäiseltä levyltä Viper Ethics kappale In Neon. Olisin settiin kaivannut vielä kyseiseltä levyltä esimerkiksi kappaletta Dynamite Days. Settilista oli kuitenkin jo tässä vaiheessa niin pitkä, että ymmärrän hyvin, ettei kaikkea pysty siihen mahduttamaan. Yleisö ei väsähtänyt pomppimaan ja laulamaan mukana missään vaiheessa, ja vaikka allekirjoittanut kärsi vielä aika kovasta flunssasta niin sekin unohtui hurmoksessa.

15. kappaleen jälkeen oltiin tultu siihen pisteeseen, että bändi lähti ja saapui lavalle samojen aplodien säestämänä. Ilta lähestyisi loppuaan ja olisi encoren aika. Encoressa kuultiin ensimmäisenä yhtyeen yksi isoimmista hiteistä This Is My Head Exploding ja tämä nostatti käsikarvat ja tunnelman kattoon. Toiseksi viimeisenä biisinä kuultiin We Might Fall Apart, ja tässä vaiheessa oli allekirjoittaneen aika kaivaa nenäliina esille. Illan lopetti kappale Stun Gun. Yhtye kiitti ja lähti vähin sanoin lavalta yleisön kovasti mylviessä ja varmasti vielä lisää janoten, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Fiilikseni keikan jälkeen olivat ristiriitaiset. Yritin pidätellä kyyneleitä, mutta samalla oli tuo mahtavan keikan jälkeinen euforia. Jonottaessa kuulin muutamankin puhuvan siitä miten ovat tulossa katsomaan vielä toisenkin keikan. Onneksi näitä keikkoja järjestetään monta, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus päästä nauttimaan yhdestä Suomen parhaimmasta bändistä vielä kerran livenä. Olen onnellinen ja kiitollinen, että löysin bändin yli kymmenen vuotta sitten ja sain olla todistamassa myös viimeisiä hetkiä.

Lisää keikkatunnelmia löydät täältä kuvineen.

Kuvat: Vinyl Photography


Hyvinkääläinen punapää, joka rakastaa kettuja, kirjoja, videopelejä, kulttuuria ja kosmetiikkaa. Vapaa-aikani vietän mieluiten kutomalla, sienestämällä ja koiran kanssa ulkoillessa.