Helteinen Hyvinkää veti kymmeniä tuhansia juhlijoita Rockfestin äärelle

Hyvinkään lentokentällä on saatu viikonlopun aikana nauttia runsain määrin kotimaisia ja ulkomaalaisia raskaamman musiikin esiintyjiä, kun neljän päivän Rockfest 2019 saatiin käyntiin. Tapahtuma aloiteltiin jo torstaina 6.6. Peer Güntillä.

Torstai 6.6.2019

Toimituksen ratsujoukot saapuivat paikalle nauttimaan Kingston Wall by Jylli -, Kuoppis– & Von Hertzen Brothers -yhtyeiden yhteisestä musisoinnista. Yleisö oli selvästi hyvillään nähdessään kokoonpanon lavalla ja herrojen musisointia olikin ilo katsoa ja kuunnella.

Torstai-illan odotetuin kokoonpano seilasi Rainbow-nimen alla. Alkuperäisiä jäseniähän ei lavalla nähty muita kun Ritchie Blackmore. Kokoonpanoon kuului hänen lisäksi myös koskettimissa Jens Johansson, ruotsalaisvahvistus, joka on vaikuttanut mm. Dio:ssa sekä Stratovariuksessa, rummuissa David Keith Blackmore’s Nightista ja bassoa naputteli Bob Nouveau. Laulajan Ronnie Romeron astellessa lavalle pohdin, että nyt on Game Of Thrones ja legendaarinen hard rock -bändi mennyt sekaisin. Mutta ei, ei ollut mennyt. Ronnie on chileläinen laulaja ja lauluntekijä, ja hänet tunnetaan yhtyeestä Lords Of Black. Romero osoittautui oikein karismaattiseksi ja komeaääniseksi Rainbow’n tulkitsijaksi.

Perjantai 7.6.2019

Perjantai aloitettiin Don Huonojen kanssa, joita allekirjoittanut olisi mielellään kuunnellut ja katsellut vaikka pidempäänkin. Suuren suurta yleisöryntäystä ei vielä ollut havaittavissa, mutta paikalla näkyi jo paljon Slipknot-faneja nesteyttämässä itseään ja nauttimassa todella upeasta säästä.

Päälavalle kapusi myös Amaranthe, joka veti keikan rutinoituneesti kotiin. Vokalisti Elize Rydin ääni toimii niin livenä kuin studiossakin, ja on miellyttävää kuunneltavaa. Kaikki perjantain artistit eivät olleet entuudestaan tuttuja, joten kävin KIVI-stagella kuuntelemassa GoreSoerdin kisakuntoa ja olihan se hauskaa kuunnella eestiksi laulettua metallia. Vallan loistavaa vaihtelua ja ehdottomasti korvamerkinnän arvoinen bändi!

Perjantain ehdoton vetonaula isolle osalle festariväkeä tuntui kuitenkin olevan Slipknot, eikä syyttä. Bändi starttasi Euroopan keikkakiertueensa illan hämärtyessä ja paukuttivat todella kovan keikan, soittivat he uusimman sinkkulohkaisunsakin Unsainted. Saimme myös nauttia kattavasti vanhemmasta tuotannosta. Kenellekään ei vielä selvinnyt uusimman rumpalin henkilöllisyys, joten elämme edelleen pimennossa.

Sen lisäksi, että keikka kuulosti hyvältä, se myös näytti upealta. Lavatekniikka oli hienoa ja samalla bändiläiset vetivät ensimmäisen keikkansa uusissa maskeissaan. Itse olin hieman pettynyt solisti Corey Taylorin maskin tavanomaisuuteen. Jäin myös ihmettelemään, että mihin on jäänyt pittauskulttuuri. Vaikka yleisö hurrasi kovaa, oli fanittaminen silti jotenkin ponnetonta yleisösössä. Pittejä ei juuri näkynyt ja huomasin, että tämä oli yleinen ilmiö koko tapahtuman ajan – ei siis ainoastaan Slipknotin aikana. Pienemmillä lavoilla olin aistivinani muutaman kesyn pitin. Onko ihmisistä tullut vaan niin paljon rauhallisempia, vai onko toimittajan aika käydä silmälääkärissä?

Illan viimeistelivät vielä Enslaved sekä Turmion Kätilöt. Kivi-lavalla kansaa tanssittanut Turmion Kätilöt oli myös panostanut visuaaliseen puoleen, kun Hellcity Hookers -nimeä kantava suspensiotiimi tarjoili friikkisirkusta lihakoukuissa keinumisen muodossa. Perjantai oli kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut päivä niin säiden kun bändikattausten osalta.

Lauantai 8.6.2019

Aurinkoisen lauantain päälavan ensimmäinen esiintyjä oli Within Temptation, joka tarjoili komean setin sinfonista metallia yleisön iloksi. Sharonin Den Adelin kuulas ääni kajahteli kirkkaana lentokentällä kuumassa auringonpaisteessa.

Sivukaneettina huomautettakoon että siitä huolimatta, että festarialue on laaja, ei näillä festareilla tarvitse pelätä niskaan tippuvia märkiä pommeja. Viittaan tällä nyt siihen, että siellä ei pyöri lokkeja, mikä on todella mukavaa kun saa syödä rauhassa eikä tarvitse elää jatkuvan kauhun vallassa siitä, että syöksyykö taivaalta varkaita.

Within Temptationin jälkeen Perkele-teltassa äänihuuliaan availi One Morning Left. Vaikka teltta piti huolen siitä, että kylmä ei päässyt tulemaan, niin ei bändikään kyllä kuulijoitansa kylmäksi jättänyt.

Yhdysvaltalainen Dream Theater valtasi seuraavaksi päälavan ja ilahdutti fanejaan progressiivisella metallilla reilun tunnin mittaisella setillä.

Päälavalla esiintyi myös ruotsalaissakki In Flames. Kyseisiltä herroilta voi aina odottaa tiukkaa settiä, ja niin oli tälläkin kertaa. Hattua nostan, että yhtyeen solisti Anders Fridén onnitteli suomalaisia jääkiekon maailmanmestaruudesta ja totesi nöyrästi pilke silmäkulmassa, että oli hyvä vaihtoehto Ruotsin jälkeen. Ei liene yllättävää, että yleisö arvosti tätä huomionosoitusta.

Lauantaina myös pinemmillä lavoilla oli pikantti lisä kattaukseen. Hyvän tuulinen HUORA ryskäsi menemään todenteolla Kivi-lavalla auringonpaisteessa, ja nähtiimpä samalla lavalla myöhemmin vielä fanikuntaansa laulattanut Mokomakin starttaamassa kiertuekesäänsä.

Lauantaina päälavan valloitti viimeisenä Disturbed, joka veti todella tunnekirjavan keikan. Yhtyeen solisti David Draiman puhui todella kauniisti siitä miten ihmisten tulisi pyrkiä olemaan tukena toisille, jotka taistelevat omien demoniensa kanssa. Enkä usko, että valehtelen todetessani kun bändi veti oman tulkintansa Simon And Garfunkelin Sound of Silence -kappaleesta nähtiin yleisössä näiden festareiden suurin ”tuikkumeri”.

Illan viimeisistä esiintyjistä toinen, Rise Of The North Star, oli itselle uusi, mutta erittäin positiivinen tuttavuus. Samaan aikaan yötä viimeisteli Perkele-stagella ikoninen Turbonegro, joka olikin kerännyt osakseen hyvän määrän yleisöä.

Sunnuntai 9.6.2019

Sunnuntaina päälavaa hallinoivat Lordi kaikkinen silmäkarkkivarusteineen ja reippaalla sykkeellä. Voisin kuvitella vaikka sunnuntai oli selkeästi päivistä viilein, että monstereilla oli varmasti todella kuuma kaikissa vermeissään. Ugly Kid Joe kävi myös viihdyttämässä yleisöä ja soittamassa klassikoita kansan riemuksi.

Historiallinen Def Leppard tanssitti myös kuulijoitaan ikivihreillään. Pakko todeta, että vaikka eivät herrat enää iha nuoria ole, oli kisakunto silti kova. Festaroinnin äärellä tulikin todettua, että 40 on uusi 20. En sitten tiedä miten tämä jalostuu +60 tietämillä.

Perkele-teltan setin laittoi käyntiin kotimainen SARA-yhtye, jota oli mukava käydä kuuntelemassa ja bändi toimi oikein loistavasti juurikin teltassa. Samoilla lauteilla laittoi menemään myös Kotiteollisuus sekä The 69 Eyes.

Monille Perkele-lavan kovin setti oli ehdottomasti palkintojakin niittänyt Lemiläisyhtye Stam1na yön hämärässä. Kivi-stagella oli sangen merellinen tunnelma The Ocean Horsen sekä The Oceanin esiintyessä peräkkäin. Lopputulemana kiven murskasi Rytmihäiriö riehakkaalla esintymisellään.

Sunnuntai-illan pääesiintyjä KISS ei liiemmin pohjustusta tarvitse. HUHHUH! Ei olisi voinut komeampaa lopetusta päälavalta näiltä meikkaavilta ja villisti pukeutuvilta miehiltä odottaa. Klassikoita klassikoiden perään, vaijeriliukua, nousevia korokkeita, jätti-ilmapalloja, konfettia, vielä lisää konfetteja, pyroja ja upea ilotulitus ja pimeys. Kuvat puhukoon puolestaan, ei tuohon oikein verbaliikka allekirjoittaneen pään sisällä taivu.

Tänäkään vuonna Rockfest ei kuitenkaan välttynyt ongelmilta. Rannekkeiden kanssa oli jälleen päänvaivaa valitettavan monella juhlijalla. Osan rannekkeita ennakkoon tilanneista valittelivat, ettei posti ollut koskaan tuonut rannekkeita perille asti ja osa oli jätetty aktivoimatta, eli joutui roikkumaan pitkiäkin aikoja jonossa, että sai maksurannekkeen toimimaan alueella.

Vesipisteitä olisi myös kaivattu alueelle enemmän. Säät todellakin helli ihmismassaa ja veden tarve oli suuri, joten vesipiste ruuhkautui ajoittain todella pahasti. Myös itse festarialueelle kulku oli hieman ontuvaa. Hienoa, että oli shuttle-bussiyhteys järjestetty, mutta liput maksoivat 11€ ja oli vain meno-paluu-lippu, joten kurjaa että joutui maksamaan noinkin suolaisen hinnan jos liikkui vain yhteen suuntaan shuttlella.

Ensi vuotta ajatellen toivon, että järjestäjä ja Hyvinkään kaupunki tekisikin enemmän yhteistyötä ja järjestäisi vaikka festarifillareita viikonlopuksi edes, jos ei muuten kaupunkipyörille olisi käyttöä. Mikään ei myöskään estä keksimästä muita erikoisuuksia kuljetusmuodoiksi, ja uskon, että tämäntyyppisten festivaalien väki olisi hyvinkin avoin kokeilemaan erilaisia tapoja sahata keskustan ja lentokentän väliä.

Ja ei niin pahaa etteikö paljon hyvääkin! Kehuinkin jo, että bändikattaus viikonlopulle oli loistava, vähän jokaiselle jotakin ja uusia tuttavuuksia varmasti usealle. Ruoka oli hyvää ja sitäkin oli riittävästi perus makkaraperunoista aina thai-ruokaan asti, ja mehukkaita burgereita ja rapeita creppejä. Vegaanistakin ruokaa oli tarjolla, eli nälkää ei joutunut varmastikaan näkemään.

Baareja oli sijoitettu onnistuneesti fiksuihin paikkoihin, eikä keskitetty kaikkia yhdelle reunalle aluetta. Lentokenttähän on alueena laaja ja hyvä paikka festareille, ja aluetta saikin kartoittaa huolellisesti. Juomapuoli oli myös monipuolista. Löytyi niin viinibaaria kun Captain Morganinkin palanen merirosvolaivaa, josta sai mukavan raikkaita drinkkejä.

Huvipuistolaitteet tuntuivat tänäkin vuonna olevan kovassa käytössä ja olivat upean näköisiä illan hämärtyessä kirkkaine valoineen.
Se mitä itse jäin viimevuodesta kaipaamaan oli pieni K-kauppa mistä sai kätevästi hankittua niin kahvit, teet kuin sipsitkin pieneen naposteluhimoon. Mielestäni kauppa toi kivan lisän viime vuonna ja olisi varmasti ollut menestys tänäkin vuonna.

Paljon löytyi pientä nipotettavaa, josta voi laittaa palautetta suoraan järjestäjille, mutta kaiken kaikkiaan Hyvinkään Rockfestistä jäi hyvä maku ja voi hyvillä mielin julistaa ainakin omalta kohdaltani festarikesän 2019 alkaneeksi.

Katso kattava kuvagalleria festareilta täältä.

Kuvat: Maria Mihhailova