Hollywood Undead tarjoili kuuman show’n Helsingin Jäähallilla pakkasen runtelemille faneille

Helsingin Jäähallin Black Box on keikkaformaattina tullut tutuksi jo pari vuotta sitten Suomessa, mutta minulle tämä oli täysin tuntematon käsite. Uteliaisuuteni heräsi siinä vaiheessa, kun uutinen Hollywood Undeadin Suomen keikoista julkaistiin. Halusin nähdä kuinka amerikkalainen mm. rapin ja rockin elementtejä musiikissaan sekoittava yhtye ottaisi Jäähallin lavan haltuun tässä muodossa. Sen näkemistä sain odottaa vielä hetken, kun Helsingin keikkaa edeltävänä päivänä julkistettiin bändin lämppäriksi Blind Channel, Oulusta ponnistava violent-popiksi musiikkiaan tituleeraava yhtye. Alunperin Hollywood Undeadin lämppäriksi suunniteltu brittiläinen Astroid Boys joutui perumaan viime hetkellä lämppärislottinsa, mutta kotimainen yhtye täytti paikan vallan mainiosti.

_DSC2248

Blind Channel tuli minulle tutuksi vasta uuden lämppärin julkaisuhetkellä. Oulun vientituote maailmalle saapui lavalle sovitun aikataulun mukaisesti klo 20.00, juuri kun astuin itse sisään mustilla verhoilla rajattuun alueeseen. Tila oli intiimi ja alueen rajaus loi Kaapelitehtaan tunnelman suureen Jäähalliin luoden samalla mainion akustiikan tilaan. Katsoin kuinka valkoisiin pukeutuneet nuoret miehet valtasivat Jäähallin yleisön heti alkusoitosta lähtien. Keikka oli pojille ensimmäinen areenakeikka, mutta sitä ei huomannut, kun he starttasivat illan kovalla Alone Against All -biisillä.

_DSC2317

Bändin luoma tunnelma ja energia yllättivät minut täysin, sillä väljästä yleisöstä
huolimatta meno oli kova ja yleisöä alkoikin valua sisälle kuin kutsuhuudon säestämänä
seuraavien biisien aikana. Ulkoilman paukkupakkaset unohtuivat, kun tämä
tanssittava musiikki sai lantion keinumaan ja minut toivomaan, että tuntisin
nämä biisit entuudestaan, jotta voisin laulaa mukana. Ei mennyt kauaa, kun huomasin kuinka erinomainen valinta tämä oli Hollywood Undeadin lämppäriksi – yleisö oli varmasti samaa mieltä ujosti tanssivista ihmisistä ja notkuvista päistä päätellen.

_DSC2202

Blind Channelin viimeiseksi biisiksi vedettiin Darker Than Black -hitti ja pojat
poistuivat Backstreet Boysin musiikin saattelemana lavalta muistoksi otetun yhteiskuvan jälkeen. Myönnän, että yhtye jätti jälkensä minuun ja huhtikuussa ilmestyvä Blood Brothers -albumi päätyy aivan varmasti soittolistalleni. Yleisö oli täydellisesti lämmitetty eikä onneksi tarvinnut enää kauaa odottaa, kun itse illan tähti saapuisi pian lavalle.

_DSC2721

Suomenlippu lavalla herätti viimeisetkin noin 2,500-päisen yleisön hypotermiasta kärsivät ja sai fanit riehaantumaan jo ennen kuin koko keikka ehti edes alkaa. Illan settilistan aloitti Five-albumin toinen kappale Whatever It Takes ja ensimmäisten strobovalojen ja yleisön taputusten saattelemana lavalle saapui kiertueella rumpalina toimiva Matt Oloffson, tai kuten yhtye myöhemmin hänet esitteli: ”Doctor Stinky”. Hetken päästä biisin lyrikaalisen osion aloitti Charlie Scene ja samalla kun yleisön kädet heiluivat sivulta toiselle Charlien ohjeistamana saapuivat loput yhtyeen neljä jäsentä seurasivat lavalle aina omalla vuorollaan perinteisesti naamarit kasvoillaan.

_DSC2603

Muutaman biisin jälkeen naamareista kuitekin luovuttiin. Tämä oli hetki, jota olin itse
odottanut, sillä viimeksi, kun näin bändin livenä jäi minulta loppuosa keikasta väliin, enkä siis ollut koskaan todistanut Hollywood Undeadia ennen ilman maskeja. Komiikkaa ja show’ta myös riitti lavalla välispiikkien aikana, ja erityisesti mieleenpainuvin oli juuri ennen Comin’ In Hot -hittisingleä. Sen lisäksi, että Charlie Scene osaa naurattaa yleisöä, yllätyksekseni lavalle pyydettiin kitaristia yleisöstä. Kuka tahansa kitaristi ei lavalle kelvannut, vaan yleisölle painotettiin, että kitaristin pitäisi olla sen verran kokenut, että peittoaisi vähintään J-Dogin 12 vuoden edestä kertyneet taidot. Lavalle saatiin lopulta Julius-niminen herrasmies, joka omien sanojensa mukaan oli 10 vuotta soittanut muusikko.

Vatsalihaksiani alkoi särkeä viimeistään siinä vaiheessa, kun Juliukselle ojennettin mikrofoni ja sen sijaan, että kaiuttimista kuuluisi Juliuksen puhe olikin tilalla joku muu opetellut suomea. Seuraavaksi selvisi, että sekä Juliuksella että Charlie Scenella on hyvin pieni miehinen varustus, ainakin siis jos oli vahvan latinoaksentin omaavaan ääneen uskomista. Julius veti kuitenkin lavalla äärettömän kovan kitarasoolon ja soitti koko Comin’ In Hot -biisin yhtyeen kanssa. Juliuksen soolo ei suinkaan ollut ainoa, sillä Doctor Stinky pääsi myös näyttämään taitonsa rumpusoolon lisäksi kaljankittauksessa samalla rumpuja soittaen.

_DSC2505

King Donin kontribuutio Riot-biisin aikana, yleisön pomputtamiset ja Charlie
Scenen ja Doctor Stinkyn komiikka saivat vajaa parin tunnin pituisen keikan
tuntumaan aivan liian lyhyeltä ja pian musiikki loppuikin jo ja valot sammuivat,
mutta onneksi vain hetkeksi. Hollywood Undead palasi lavalle vielä encoren ajaksi vetämään yhden tunnetuimmista kappaleistaan Everywhere I Go, jolloin yleisö räjähti lopullisesti, ja hyvästeli lopulta Helsingin Jäähallin Hear Me Now -kappaleella.

Kaiken kaikkiaan keikka oli mahtava; settilista täydellisesti rakennettu ja
koko show oli loppuun asti mietitty. Mitään muuta en jäänyt kaipaamaan kuin
hieman enemmän volyymia, Da Kurlzzia sekä muutamaa lisätuntiä esitykseen, mutta tyydynpä kuuntelemaan viimeisintä albumia kotisohvalta, kunnes seuraava levy tulee ulos. Nähdäänkö yhtye mahdollisesti myös vielä kesän festareilla?

Katso kattava kuvagalleria keikalta lämppäreineen täältä.

Teksti: Margarita Savelius

Kuvat: Nelly Tatti

 


Margarita on eläimiä rakastava outolintu Helsingistä ja maailman paras äiti tyttärensä mielestä. Eläinten pelastamisen lisäksi tykkään kovasti neuloa ja unelmoida suuria - joku päivä vielä julkaisen oman kirjan.