Kun Amorphis toi mehiläisen ja kultaisen hirven Helsingin Jäähalliin

Tämän vuoden toukokuussa julkaistun kotimaisen Amorphis-yhtyeen albumin Queen of Time -nimikkokiertue on onneksemme parhaillaan käynnissä täällä kotosuomessa, ja saimme lauantaina nauttia siitä Helsingin Jäähallilla. Vaikuttava, mutta nöyrä bändi täytti koko areenan hämmästellen samalla omaa suosiotaan.

Itselleni Black box -keikkaformaatti oli entuudestaan vieras ja odotin sitä suurella mielenkiinnolla. Olen nähnyt Amorphiksen livenä ensimmäisen kerran tasan kymmenen vuotta sitten samaisessa paikassa Radio Rock Finlandia -konsertissa, ja olikin hauska palata näkemään minkälainen meininki bändillä on nyt heidän ensimmäisellä omalla Jäähallikeikallaan. Itse olen enemmän pienempien keikkapaikkojen ystävä, minkä syystä suuri areena hieman jännitti, mutta ymmärsin hyvin nopeasti Black Boxin hienouden – tila oli rajattu komeasti valtavilla mustilla kankailla jättäen vain permantoalueen yleisölle, ja intiimi tunnelma oli taattu. Ennen illan pääesiintyjää yleisöä lämmitteli Tanskalainen Myrkur, jota en suureksi harmikseni ehtinyt näkemään.

The Bee, kappale jolla albumikin alkaa, pärähti soimaan jo valmista innostusta kohottavan intron saattelemana täsmällisesti kello 21. Tupa oli täynnä ja yleisö otti rakkaan ja mielettömässä vedossa olevan bändin avosylin vastaan. Koska kiertue kantaa nimeä Queen of Time,  odotin setin keskittyvän pääosin uusimpaan materiaaliin, ja yllätyin suuresti kun jo kolmannella biisillä palattiin ajassa vuosia taaksepäin omaan lempilevyyni Skyforgeriin kappaleella Sky Is Mine. Neljännen kappaleen, Sacrifacen, jälkeen tunnelma yleisössä alkoi olemaan jo todella koholla, mutta samaiselta Under the Red Cloud -levyn alta löytyvä Bad Blood nosti fiiliksen entistä korkeammalle.

Positiivisen hämmennyksen aiheutti totaalinen muutos tunnelmassa, kun juuri koettu tykitys vaihtui tyhjentyneeseen ja hämärään lavaan. Pian kuulimme taustalta kerrontaa ja lavalle astui Wrong Direction –musiikkivideolta tuttu sarvipäinen hahmo, taiteilija Pekka Kainulainen. Hän on henkilö, joka on ollut Amorphiksen sanoitusten takana jo vuonna 2007 julkaistulta Silent Waters -levyltä lähtien. Nyt kuullun esiintymisen lisäksi Kainulaisen kerrontaa kuullaan Queen of Time -levyllä kappaleessa Daughter of Hate, joka esitettiin myös myöhemmin illan aikana.

Setti jatkui hyvällä sekoituksella uutta ja vanhaa ja olikin mieletöntä havahtua siihen, kuinka uskomattoman tasaisen hyvältä bändi kuulostaa, vaikka materiaalia kuultiin yli 20 vuoden ajalta. Takuuvarmat kylmät väreet tarjoiltiin jokaiselle yleisössä, sillä illan aikamatka kattoi hittejä aina Tales From the Thousand Lakes -albumilta alkaen.

Luulin illan saavuttaneen jo huippunsa mahtavana kokonaisuutena, mutta Hopeless Daysin aikana vuorovaikutus bändin ja yleisön välillä nousi ihan uusiin sfääreihin ja koko Jäähalli oli aivan hurmoksessa. Huikea valoshow ja yleisön huudattaminen olisi tuskin jättänyt ketään kylmäksi vaikka ilta olisi päättynyt siihen, mutta sen sijaan bändi hemmotteli kansaa vielä peräti kolme kappaletta sisältävällä encorella. Death of a Kingin jälkeen kuultiin vähintäänkin kaikille tuttu House of Sleep, joka innosti yleisön laulamaan yhdessä bändin kanssa.

Ymmärrän niitä järkeviä ihmisiä, jotka haluavat välttää pahimmat ruuhkat livahtamalla paikalta vähän ennen viimeisen biisin loppua, mutta onneksi en itse kuulu heihin, ja sain vielä todistaa viimeisenä esitetyn kappaleen Black Winter Day. Se oli jätetty kirsikaksi kakun päälle ja oli ihana seurata niin fanien kuin itse bändinkin keskinäistä tunnelmointia vanhan klassikon parissa.

Suuriin suosionosituksiin hukutettu ja silminnähden itsekin illasta nauttinut bändi esitti mitä nöyrimmät kiitoksensa ja lähetti kokemuksesta humaltuneen yleisön matkoihinsa juuri kuultua House of Sleepiä mukailevan Eläkeläisten Vaivaistalossa-humpan saattelemana.

Katso kattava kuvagalleria keikalta täältä.

Teksti: Netta Kandelin

Kuvat: Nelly Tatti