Märkä, märempi, Nummirock

Hohhoijakkaata taas hyvät ihmiset! On Juhannukset juhlittu oikein kosteissa merkeissä, ja tämä hyvinkin kirjaimellisesti ja monessa mielessä. Viime vuoden Nummi-reportaasissani olin listannut mitä ottaa tänä vuonna mukaan Kauhajoella järjestettävään Nummirock-tapahtumaan, ja voi pojat siitä listasta oli iloa. Tyypillinen juhannussää on jälleen näyttänyt paikkansa Suomen suvessa ja Nummijärven leirintä-alueelle kasautuneille juhlijoille oli todellakin käyttöä ihan mistä vaan vedenpitävästä kankaan/muovin palasesta, lapasista, pipoista, villasukista jne…

Mutta onneksi tämä festarikansa ei ole sään armoilla. Kokeneemmat kävijät ja itsekin viime vuodesta paljon oppineena tajusin pakata villasukkaa sekä sadetakkia ja säärystintä mukaan, jottei koko festari mene kaljateltoissa lymyämiseksi ja teltassa mököttämiseksi.

Portithan alueelle aukesivat jo keskiviikkona 27.6. ja ensimmäinen bändikin Haning Garden nostettiin lavalle klo 21.30. Illalla soittelivat vielä Verikalpa sekä Barathrum, jonka olisin voinut mieluusti kuunnella livenä. Itse pääsin paikalle kuitenkin vasta torstaina livistettyäni töistä kesälaitumille.

Matka itsessään Kauhajoelle sujui suhteellisen kivuttomasti. Pieni odottavan myllerrys silti vatsanpohjassa ja tykyttävä tieto siitä, että pian pääsee festarialueelle ja näkemään tuttuja, joita on viimeksi nähnyt vuosi sitten samoilla juhannustansseilla.

Ensimmäisen laulu- ja soitinyhtyen, jota pääsin katsomaan oli itselle uusi tuttavuus Red Moon Architect. Tätä melodista doomia ehdin nauttia muutaman biisin verran,  ja jo sen perusteella sanon, että ehdottomasti jatkoon. Erityisesti haluan nostaa hattua yhtyeen naislaulajalle, joka ei selvästikään ollut tehnyt itsestään objektia lavalle, vaan hoiti oman osuutensa tyylikkään vähäeleisesti. Heidän tuotantoon aion tutustua enemminkin.

Monilla oli kovat odotukset AleStormin suhteen, enkä usko, että odottajista kovinkaan moni pettyi karvaasti, sillä itse pidin keikkaa hyvinkin piristävänä edellä mainitun kattauksen jäljiltä. Pontevaa ja räyhäkkää menoa oli luvassa alusta loppuun saakka.

Minulle illan viimeinen herkkupala oli Fear Of Domination. Ai ai, tässä lukee iso liuta ylistyssanoja, jonka jälkeen kehun vielä, että keikka oli todella kova vaikka bändin naissolisti Sara Strömmer itse totesikin, että ovat hieman vammainen bändi. Toisen rumpalin, Miikki Kuntun, paiskoessa rumpuja vain yhdellä kädellä ja neito itsekin sai keikalla turpaan laulajakollega Saku Solinin polvesta. Näistä kaikista huolimatta keikka vedettiin kunnialla loppuun hyvällä sykkeellä.

Perjantaina kävin katsastamassa Beast In Blackin kisakuntoa, ja on se vaan pakko hämmästellä solistin äänikirjoa – se on hyvin laaja! Visuaaliselta ilmeeltään keikka hymyilytti allekirjoittanutta kovasti sen tuoden mieleen 80-luvun jumppaohjelmat, kun kundit heiluttelivat itseään järjestäytyneen synkronoidusti.

Kaiken häpeäksi on tunnustettava, että bändipuolelta ei perjantailta juuri muuta jäänytkään käteen. Stereo Terror DJ’s:n poikain menoa oli tottakai käytävä taas ihmettelemässä, sillä ne eivät petä koskaan.

Abbath oli itselläni ehdottomasti sellainen minkä olisin halunnut nähdä, mutta kolottava temppelini – joskus ruumiiksikin kutsuttu – oli sitä mieltä, että ei tarvitse liikkua mihinkään. Ilokseni voin silti todeta, että kantautui muuten metsäleirinkin puolelle aika komeasti ääntä, ja sen perusteella, ja muilta haastattelemani  perusteella uskallan kirjoittaa, että Abbath veti hyvän keikan!

Lauantaina ihmisten heräillessä hiljalleen asumuksiltaan oli ilmassa melkein jo suuremmankin urheilujuhlan tuntua, kun päälavan valloitti HeviSaurus!
Kyllä, HeviSaurus. Hienoa tästä teki se, että Nummirock oli toivottanut tervetulleeksi lauantaina myös perheen pienimmät muutamaksi tunniksi alueelle, juurikin tämän takia. Hyvässä sovussa ja kovalla meiningillä juhlivat niin isot kuin pienetkin. En tosin ole aivan varma, että oliko naapurileiristä karanneet dinosaurukset vai lavalla esiintyvät dinot itselle suurempi ilon aihe. Jokatapauksessa voisin melkein vannoa, että tämä oli festareiden kovimpien keikkojen joukossa, varmasti ainakin parhaimpia. Viimeinen Mammutti –kappale aiheutti paljon huokailua ja haikeutta yleisössä, enkä yhtään ihmettele. Kuuntele itse niin ymmärrät.

Dinoista selvittyäni kävin katsastamassa Infected Rainia todetakseni, että toimiihan sekin! Danko Jones olisi ehkä hieman kiinnostellut, mutta en saanut aikaiseksi sosialisoinniltani mennä keskittymään keikkaan, joten totean vain että, hekin siellä esiintyivät.

The Agonistiakin tuli kuunneltua toisella korvalla, sillä missäpä muualla, jos ei Nummessa tule vastaan yksisarvista. Itse liihotin Cookie Monster -haalarissani viime vuotiseen tapaan, ja sainpa yllytettyä miehellenikin ”parempaa päälle”, joten Pink Pantherini kanssa turisimme sitten hyvän tovin Herra Yksisarvisen kanssa The Agonistin rymytessä lavalla.

Nämä ovat niitä Nummirockin helmiä: ventovieraita ihmisiä, joiden kanssa voit silti jutella vaikka kuinka pitkään, ja kaikilla on hauskaa. Tiedän, kuulostaa ihan todella vieraalta meidän suomalaisten tuppisuiden kulttuurissa, mutta Nummessa se todella toimii!

Illan pääesiintyjinä oli Turmion Kätilöt, ja sehän vedettiin kunnialla kotiin se. Pakko ihastella kyllä sitä itseluottamuksen määrää, jota ShaG U selvästi nauttii, sillä mitä keikka-asuun tulee, en ole varmasti ainut, joka kiinnitti siihen huomiota. Arvostan! Setin kruunasi vielä todella komea ja ytimekäs ilotulitus!

Muutaman missatun bändin lisäksi olisin myös halunnut kokeilla Relaamon tarjoamia ruokailuita, sillä viime vuoden ravintotarjonnasta ei ollut mitään kaunista sanottavaa. Tänä vuonna olisin mielelläni antanut Relaamolle mahdollisuuden.  Edellisvuonna vannottaneena lupasin hoitaa ruokani tänä vuonna itse leirissä, ja näin pitkälti tapahtuikin. Siitä haluan kiittää vuolaasti, että alueen teekupit olivat teekupin kokoisia eikä mitään pieniä kipposia. Teekupin on oltava ISO, ja sehän oli!

Alueella oli pitkin viikonloppua järjestetty kaikenlaista pientä kivaa aktiviteettiä pelkän musiikin seuraksi. Tarjolla oli mm. Burleskia, Erotiikka-iltamaa, Murhamysteerin ratkomista, KrapulaBingoa sekä mölkkyä. Mielestäni tällainen oheistoiminta on todella mukavaa ja piristävää. Hyvinkään Rockfesteiltakin jäin lämmöllä miettimään huvipuistolaitteita, jotka todella piristi yleisfiilistä.

HeviSauruksen kunniaksi oli nuorelle festariväelle tuotu paikalle myös liukumäki sekä pomppulinna. Todella harmikseni ne olivat pystyssä vain hetken aikaa, enkä ole varma, että oliko sinne edes meillä ”aikuisilla” asiaa. Mielestäni nämä ilokkeet olisivat voineet jäädä meidänkin iloksi alueelle, sillä uskon, että en ole ainoa, jota lapsetti tarpeeksi, että ois pomppulinnaan lähtenyt!

Hienoa oli myös nähdä, että Horror-Shop oli vihdoin tänä vuonna saatu Nummeen. Viime vuonna jo mietin, että siellä olisi ko. pienyrittäjän mentävä kolo ja tänä vuonna se oli täytetty. Toivon, että tulevina vuosina näitä pienyrittäjiä saataisiin alueelle lisääkin, sillä juuri tämän tyyppiset tapahtumat ovat omiaan tukemaan suomalaista yrittämistä. Sitä kun ei turhan helpoksi tässä maassa ole tehty.

Summa summarum: KIITOS! JOKO SAA TULLA UUDESTAAN?

Nummessa kaikki vaan toimii. Todella hyvin organisoitu tapahtuma, jossa ihmisillä on hyvä mieli ja todella hauskaa. Monille tämä on se vuoden isoin juttu, enkä kyseenalaista heitä ollenkaan. Mitä luultavimmin liityn tähän samaan kulttiin ja jään odottamaan ensi vuotta malttamattomana.

Kuvat: Elina Kankaisto / Nummirock 2018