Rammstein iski tulta ja savua Tampereella 10.8.2019

Rammstein ei paljon esittelyjä kaipaa, mutta esitellään silti. Saksalainen industrial metal -jätti esiintyi menneenä viikonloppuna Tampereen Ratinan Stadionilla perjantaina ja lauantaina, keräten paikalle yli 60 000 katsojaa.

Kun tieto uudesta levystä, joka kantaa bändin nimeä Rammstein ja sen mukana tulevasta Euroopan kiertueesta, levisi mediassa oli myös paljon hehkutettu sitä, että nyt Rammstein on kehitellyt jotain aivan uutta ja räjäyttää show’ta. Toki jo Rammstenin tuntien oli arvattavissa, että se tarkoittaa lisää tulta ja räjähdyksiä.

Tykkään itse näin toimittajana myös arvostella ääneen esiintyjien lisäksi itse tapahtumapaikkoja, koska siellä asioiden sujuvuudella on iso merkitys millainen kokemus illasta jää. Saavuin itse paikalle lauantaina jo hyvissä ajoin pari tuntia ennen itse pääspektaakkelia, koska olin lukenut perjantain ruuhkista, että liikkuminen on hidasta ja sisään saa jonottaa pitkänkin tovin. Itse pääsin suoraan portista sisään ja vessoihin oli myös ihan maltilliset jonot. Hyvää suorittamista siis Ratinalta! Ei mitään valitettavaa.

Silmääni osui ikävällä tavalla kuitenkin stadionin istumapaikkojen alimmat rivit. Noille paikoille oli selkeästi myyty lippuja ja jos satuit huonotuurisena ostamaan paikkasi esimerkiksi B-stagen tuntumasta, niin näkyvyys kentällä seisovien ihmisten takaa on aivan mitätön. Tämän toki varmasti ihmiset itse tiedostavat ostaessaan alimmalta istumariviltä lippuja, mutta itselleni ei välttämättä olisi tullut mieleen miettiä sitä miten lähellä maata alin rivi on tai sitä miten vessat ja muu on kentälle sijoiteltu. Toki kaikki liekit ja muu näkyy ison ihmismassankin yläpuolella.

Rammsteinin lämmittelijänä nähtiin pianoduo Jatekok ja heidän biisilistansa koostui – mistäpä muustakaan kuin – Rammsteinin biiseistä. Hauska idea, että yleisöä lähdetään kevyesti lämmittelemään sillä samalla mitä on myöhemmin tulossa.

Omasta viimeisimmästä Rammstein-kokemuksestani on vierähtänyt pari vuotta, kun kävimme katsomassa heitä Rockfesteillä 2017 ja Tallinnan laululavalla. Olen bändin nähnyt aiemmin Provinssirockin pääesiintyjänä vuonna 2010 ja kaikista näistä jääneet kokemukset pitivät odotuksia korkealla tälle kerralle. Pelkästään jo tehdasmainen lavarakennelma oli omassa komeudessaan erittäin vaikuttava.

Keikka lähti käyntiin intron jälkeen uuden levyn kappaleella Was Ich Liebe. Biisilistan 21 kappaleesta jopa kahdeksan oli uuden levyn tuotantoa. Vaikka show ja lavarakenteet olivat selkeästi isompaa, kuin koskaan aiemmin, oli silti kuitenkin säilytetty vanhojakin juttuja, kuten Pussy-kappaleen aikana laulaja Till Lindemann ratsastaa jättimäisellä penistykillä ampuen yleisöön vaahtoa kosketinsoittajan Christian Lorenzin kävellessä koskettimien välissä paikallaan juoksumatolla.

Uuden levyn kappaleista ehdottomasti vaikuttavin on kaikessa ahdistavuudessaan ja synkkyydessään Puppe ja myöskään sen mukana tulleet lavasteet eivät jättäneet kylmäksi. Lavalle työnnetyissä lastenvaunuissa on nukke, joka kliimaksissa syttyy palamaan ja tässä biisissä Lindemannilta on saatu kuulla ehkä koko uran vaikuttavinta tulkintaa. Uuden levyn ensimmäisenä julkaistua kappaletta Deutschland edelsi kyseisestä kappaleesta Richard Z. Kruspen tekemä remix, joka oli kiva laskeutuminen kaikelle räjäyttelylle. Remixin aikana lavalla tanssivat tikku-ukkopukuihin sonnustautuneet tanssijat, ja tässä tullaan taas siihen, että päivänvalo ei ollut kaikista imartelevin näyttävyyden kannalta.

Kaikesta pyrosta huolimatta mieleeni painui eniten pienellä B-stagella esitetty Engel, johon mukaan oli otettu jo aiemmin kuultu pianoduo Jatekok. Esitys näin raakana versiona esitettynä oli todella hyvää vastapainoa kaikelle massiiviselle räjäyttelylle ja tulelle. B-stagelta bändi seilasi jo vanhoilla tutuilla kumiveneillä takaisin päälavalle ja tämän jälkeen oli aika kahden encoren.

Keikalla saatiin uuden tuotannon lisäksi kuulla myös vanhoja tuttuja hittejä kuten Du Hast, Ich Will, Sonne ja Du Riechst So Gut. Kaiken kaikkiaan show oli todella vaikuttava ja se on ansainnut kaiken sen saaman huomion sosiaalisessa ja muissakin medioissa. Tästä puhutaan varmasti vielä pitkän aikaa.

Jään odottamaan ensi vuoden Tallinnan laululavan konserttia, johon liput onkin jo taskussa. En tosin tiedä miten tätä kokonaisuutta voisi tästä enää isommaksi saada.

Loput kuvat keikalta löydät täältä.

Kuvat: Maria Mihhailova


Hyvinkääläinen punapää, joka rakastaa kettuja, kirjoja, videopelejä, kulttuuria ja kosmetiikkaa. Vapaa-aikani vietän mieluiten kutomalla, sienestämällä ja koiran kanssa ulkoillessa.