Tikkurila Festivaali 2019: Bomfunk MC’s toi nostalgiset Itä-Helsingin bileet Hiekkaharjuun

Mitä tapahtuu, kun kaksi täysin festari-noviisia lähetetään Tikkurila Festivaaleille? Jo kuudetta kertaa järjestetty Tikkurila Festivaali keräsi Vantaan Hiekkaharjulle peräti 35,000 henkisen yleisön ja mukana oli myös HeartBeatsin kautta festari-noviisit Irina ja Mirjam. Lue alta lisää neitojen musiikintäyteisestä viikonlopusta.

Torstai 11.7.2019

Tikkurila Festivaalin piti tänä vuonna avata Anna Puu, mutta sairastapauksen vuoksi hän joutui perumaan keikkansa. Tilalle saatiin kuitenkin nopealla aikataululla Olavi Uusivirta. Meidän osaltamme festarit alkoivat vasta päivän neljännen esiintyjän, eli Kaija Koon kohdalla. Emme päässeet eturiviin, mutta Kaija Koon karisma ja taustatanssijoiden tiukat pöksyt eivät jääneet meiltä huomaamatta. Kaija Koo on esiintyjänä mukaansatempaava ja rautainen, mikä varmasti johtuu hänen vuosien kokemuksestaan esiintymislavoilla.

Seuraavaksi oli Sannin vuoro ja Vantaan Energia -stage. Sanni aloitti biisillä Tervetuloa Mun Rock’n’Roll Elämään, joka viimeistään herätti koko festarikansan. Joka toisen biisin kohdalla Sanni huusi: “Tikkurila, mennään yhdessä!” Ja mehän mentiin! Sanni oli meille molemmille todella positiivinen yllätys ja rakastimme joka hetkeä keikasta.

Sannilla oli koko paketti kasassa: hän soitti useita eri instrumentteja, oli täynnä energiaa ja hyödynsi koko lavaa esiintymiseen. Tanssimme kuin viimeistä päivää ja koko yleisö lauloi mukana. Sannin neonvihreä asukokonaisuus näkyi myös festarikansassa keikan jälkeen, siitä tuli selkeästi väri jokaisen päällä.

Eppu Normaalin soittaessa taustalla tutustuimme festareilla sijaitsevaan salaiseen puutarhaan, jonne keikka kuului paremmin kuin lavan vieressä sijaitsevalle anniskelualueelle. Salaisessa puutarhassa oli mahdollisuus ostaa drinkkejä ja istua alas nurmikolle sekä sohville. Puutarhaan oli sijoitettu paljon tunnelmallisia valoja ja pimeässä hohtavia koristeita. Varsinkin pimeän tullessa salainen puutarha oli festareiden parhain paikka oleskella.

Ensimmäisen päivän päätti räjähdys nostalgiaa, eli Bomfunk MC´s. Muistan vielä, kun sisarusteni kanssa säästimme viikkorahat, jotta saisimme ostettua bändin levyn neljään pekkaan. Kuuntelimme sitä Sonyn walkmaneillamme kukin kiltisti vuorollaan. Tätä keikkaa oli siis odotettu, eivätkä äijät jättäneet kyllä ketään kylmäksi! Lavata kysyttiin onko ketään Itä-Helsingistä ja jengi meni ihan sekasin, allekirjoittanut mukaan lukien.

Bomfunk MC’s on oivallinen esimerkki siitä idän kulttuurista mistä me olemme ylpeitä. Heillä oli mukanaan kansainvälisestikin tunnettu Flow Mo -dance crew. Harmiksemme lava oli todella liukas tehden tanssimisen hieman vaikeaksi, mutta se ei onneksi menoa hidastanut. Keikka huipentui heidän tunnetuimpaan biisiin Freestyler ja siinä kohtaa viimeistään jokainen tanssi ihan täysillä. Täydellinen päätös ensimmäiselle päivälle.

Perjantai 12.7.2019

Perjantai aloitettiin Vestan keikalla. Vesta toi omintakeisen tyylinsä Tikkurilaan ja me rakastimme sitä. Vesta on artistina juuri sopivasti runoutta, rehellisyyttä ja melankoliaa. Yleisöä ei ollut vielä paljoa, mutta olimme iloisia siitä, että meillä oli enemmän tilaa nauttia ja laulaa Vestan biisien mukana. Vestan ja bändin yhtenevät shakkiruutukuvioiset asut olivat kirsikka kakun päällä.

Neljä Ruusua -yhtyeen jälkeen oli vuorossa Pikku G. Hän esiintyi pienemmällä Radio Suomi Pop -stagella, joka oli aivan liian ahdas, sillä kaikki halusivat nähdä Pikku G:n. Ihanaa, että tänä vuonna jo toinen meidän lapsuuden suosikkiartisti oli tehnyt paluun ja oli esiintymässä juuri näillä festivaaleilla. Olimme viimeksi nähneet Pikku G:n neljännellä luokalla ja nostalgia oli käsin kosketeltavaa.

Pikku G esitti uusia sekä vanhoja biisejä. Parasta oli, että hän oli tuonut mukanaan myös naisartistit alkuperäisistä kappaleista. Pidimme erityisesti Iltan ja Pikku G:n Mitä Sulle Jää -kappaleesta, ja niin näemmä muutkin, sillä jokainen lauloi mukana. Pankin räjäytti tietenkin vanhat hitit Räjähdysvaara sekä Me Ollaan Nuoriso.

Seuraavaksi tuli Pitkä Kuuma Kesä ja oli Popedan vuoro. Kävimme tarkistamassa festarin ruokatarjonnan. Vaihtoehtoja oli pitkä lista ja jokaiselle löytyi varmasti  jotakin. Itse herkuttelimme spiraaliperunoilla ja poppareilla. Söimme myös Bonelessista kanaa ja ranskalaisia, ja oli kyllä melkein KFC:n veroista kanaa, eli fingerlicking good! Festariruokailu oli siis helppoa, vaivatonta ja mitä parasta, hyvää.

Reino Nordin kyllä tietää mitkä biisit iskee yleisöön. Cara Mia, kun pärähti soimaan oli festarikansa myyty.

Pyhimys oli myös satsannut esiintymisasuihin, nimittäin keltainen ja musta olivat päivän väreinä. Taustalaulajilla olivat upeat R/H:n paidat ja keltaiset lenkkarit. Koskettavin hetki oli, kun Pyhimys toi oman lapsensa harteillaan lavalle ja lauloi tämän kanssa Jättiläinen-kappaleen sanat: “Olallani oma poika.” Ja näin oli sydämemme myyty!

Yksi odotetuimmista artisteista meille oli Ellinoora. Vaaleanpunainen ihanuus esitti kaikki tunnetuimmat ja parhaimmat kappaleensa, ja keikka meni uskomattoman nopeasti. Olisimme voineet nauttia vielä toisenkin tunnin helposti. Harmitti vain, ettei kädessä ollut olutta, kun koko yleisö lauloi Leijonakuninkaan tahtiin ja keskikalja-malja nostettiin yhdessä ylös. Vinkkinä siis Ellinooran keikalle menijöille. Muistakaa se kalja!

Päivän viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä oli JVG. Kaikkeen oli panostettu täysillä. Mitään JVG:n esiintymisessä ei jätetty puolitiehen. Lavalla oli niin iso ilmalla täytetty figuuri, ettei se meinannut mahtua sinne. Tulta syöksyi basson mukana, jonka varmasti tunsi lähistöllä asuvat ihmisetkin. JVG heitti koko festarien kovimmat bileet ja päätti perjantain kunnialla.

Lauantai 13.7.2019

Lauantai oli selkeästi pääpäivä jo kävijämäärän puolestakin. Tuntui, että porukkaa oli torstaihin verrattuna ainakin tuplasti. Päivä alkoi meidän kohdalla Gasellien keikalla. Gasellit oli meille hiukan tuntemattomampi kokoonpano, mutta pidimme heidän tyylistä räpätä ja olimme yllättyneitä, että tunsimmekin muutaman kappaleen.

Yksi meidän odotetuimmista esiintyjistä oli myös ehdottomasti Juha Tapio. Hän on mediassa jotenkin niin sympaattinen ja ihana, ja sitä hän oli myös lavalla. Heti, kun Juhiksen lanteet alkoivat keinua oli varsinkin naisten sydämet valloitettu. Joukkoon mahtui niin uusia kuin vanhojakin kappaleita. Tähän keikkaan mahtui saksofoni- ja trumpetti-soolotkin. Erityismaininta vielä ihanille torvien soittajille, heillä oli tanssimuuvit hallussa! Juhis me tykätään susta niin paljon, että haljetaan!

Eveliinalla oli mukana ihan mahtavat taustatanssijat ja kas näin oli bileet taas pystyssä. Eveliinan tyylikkäät biisit saivat yleisön, ja tietenkin meidät, juhlatuulelle. Huomasimme, että vanhempi väki oli siirtynyt yleisöstä kauemmaksi ruokamaailmaan jättäen näin tilaa nuoremmille juhlia.

Ja niin astui lavalle vanhemmankin väen suosikki: Ville Valo ja Agents. Sovimme jo päiviä aikaisemmin, että tällä keikalla tanssitaan sitten lavatansseja ja siellähän me sitten tanssittiin.

Pakko myöntää, että Elastisen keikka oli hienoinen pettymys. Vanhoja klassikoita oli vähän ja suurin osa biiseistä oli tuntemattomia. Anna soida oli keikan ainoa valopilkku.

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä meille esiintyi rock-suuruus Apulanta. Musiikki oli raskaampaa kuin mitä muut festariartistit olivat meille tarjonneet, mutta se oli vain hyvä. Apulannan musiikilla on niin iso merkitys monelle suomalaiselle. Heidän sanoituksensa puhuvat suoraan meidän luihin ja ytimiin. Tällä keikalla moshattiin, hypittiin ja itkettiin elämän raadollisuutta. Täydellinen lopetus näille festareille.

Tikkurila Festivaali ol ehdottomasti todella hyvä ensikokemus festareista meille molemmille, ja nautimme täysin rinnoin! Festivaalit olivat hyvin järjestetty, jonottaa ei tarvinnut lähestulkoon minnekään sekä siirtyminen lavalta toiselle oli helppoa ja vaivatonta.

Paljon plussia myös salaisesta puutarhasta, sundeckistä ja teltasta, jossa tehtiin kampauksia sekä festarimeikkauksia ilmaiseksi. Anniskelualueilla pääsi lavojen eteen ja ne olivat tarpeeksi suuria. Pieni miinus festariruokien ja -juomien hintatasosta tosin. Saimme kuitenkin paljon ihania uusia muistoja sekä ystäviä Tikkurilasta. Näillä festareilla meidät näkee varmasti myös ensi vuonna!

Tsekkaa täältä kattava kuvagalleria tapahtumasta.

Teksti: Irina Torvinen ja Mirjam Vainikka

Kuvat: Jessica Johanson